Kihnun käsityöt ja kansanpuvut

Ulkopuolelta katsottuna voi jäädä vaikutelma, että Kihnu harjoittaa perinteitä, koska se on näin keskenään sovittu ja muodikas. Sisältä päin se näin ei ole – Kihnun ihmisille ovat elävät perinteet luonnollinen ja ainutlaatuinen tapa elää. Kihnun naine pukeutuu kansallishameeseen nimellä kört, koska hän rakastaa sitä, ei tehdäkseen kenellekään vaikutusta. Kihnun naiselle on kansanpuku maailman kaunein ja hän itse on kaunein juuri sitä käyttäen. Tämä ei tarkoita, että Kihnun nainen ei käytä ns kaupungin vaatteita. Se, että Kihnun naisella on arkussaan noin 60 esiliinaa ja hän vaihtaa niitä päivittäin, on tietysti näytöksi muille Kihnun naisille, kuinka kauniit esiliinat hänen arkussa ovat. Naisen kansanpuku on raidallinen hame, joko punainen tai puolipunainen, värillisellä raidalla tai sitten sininen tai musta suruhame. Kuolleen iästä ja läheisyydestä riippuen käytetään noin puolen vuoden kuluttua sinistä, värillisellä raidalla tai puolipunaista hameetta. Lesket eivät koskaan enää käytä täysin punaista hametta.

Jopa häissä morsian ei pukeudu punaiseen pukuun, koska hän suree omaa naimaattomaa elämää. Avioliiton jälkeen morsiamen hameetta ei enää käytetä, ja vasta kuollessaan nainen puetaan taas samaan hameeseen.

Miehen kansanpuku on kuviollinen neulottu villapaita troi, mutta miehet eivät käytä sitä päivittäin. Troi on arvokas lahja, ja Kihnun kunniakansalaiset pukevat ylpeydellä päälle heille lahjoitetun troin.

Kihnun saaren museokulttuuri on erilainen ja ainutlaatuinen – tiloissa löytyy paljon sellaista, jota muualla voi nähdä vain museoiden vitriineistä, myös arjen käytössä on monia vanhoja käyttöesineitä. Siksi on saaren keskellä sijaitseva kotiseutumuseo yhden suuren ulkoilmamuseon ydin, elikkä museo museossa.

Kihnun naisten käsityötaidot on säilynyt autenttisella tasolla ja arvokaita käsityöesineitä lisääntyy jatkuvasti. Myös museon vitriineissä ja säilöissä on valtavia käsityökokoelmia. Esivanhemmilta peritty henkinen kulttuuri on kantautunut nykyaikaan, vanhat työtaitot ovat edelleen Kihnussa käytössä ja se tekee myös museokulttuurista omalaatuisen.